Lastentarhanopettajan ammattietiikka
Erityisosaamista edustavat ammattikunnat ovat perinteisesti sitoutuneet erilaisiin
eettisiin periaatteisiin, arvoihin ja toimintakäytänteisiin, jotka ilmaisevat ammatin edellyttämää
asennetta, vastuuta ja suhtautumistapaa työhön. Ammattietiikassa tuodaan esiin ammattialan
yhteiset perusarvot ja hyvän toiminnan kuvaukset.
Lastentarhanopettajan ammattietiikka pohjautuu soveltuvin osin vuonna 2002 määriteltyyn
opettajan ammattietiikkaan (OAJ). Lastentarhanopettajan ammattietiikan tarkoituksena on
toimia ohjenuorana varhaiskasvatuksen erilaisissa tehtävissä työskenteleville ammattilaisille.
Ammatillisen toiminnan vastuullisuus perustuu alan erityistietoon ja ammattitaitoon sekä työn
arvo- ja normipohjaan. Kumpaakaan ei voi korvata toisella.
Huonoa ammattitaitoa ei voi kompensoida hyvillä eettisillä periaatteilla eikä päinvastoin.
Tämän vuoksi on tärkeää kehittää ja ylläpitää omaa ammattitaitoa.
Lastentarhanopettajan perustehtävä ja vastuu määritellään kasvatus-, opetus- ja hoitotyötä
koskevassa lainsäädännössä ja sitä täydentävässä muussa sääntelyssä.
Valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ohjaavat varhaiskasvatuksen sisällöllistä
toteuttamista.
Vaikka ammatillista toimintaa ohjataan laeilla, asetuksilla ja muulla sääntelyllä, ammattietiikka
ei perustu ensisijaisesti pakkoon tai ulkopuoliseen kontrolliin.
Tässä esille tuotavan lastentarhanopettajan ammattietiikan keskeisenä lähtökohtana ovat
Yhdistyneiden kansakuntien Ihmisoikeuksien julistus, Lapsen oikeuksien sopimus ja Suomen
perustuslain perusoikeusluku.
Lastentarhanopettajan työn keskeisin alue on lastentarhanopettajan suhde lapsiin. Ammatin
erityislaatuun kuuluu, että työn tulokset näkyvät sekä välittömästi että tulevaisuudessa.
Lastentarhanopettaja voi muodostua lapselle merkittäväksi aikuiseksi, jonka lapsi muistaa
vielä vuosikymmenten jälkeen. Siksi lastentarhanopettaja on aina myös esimerkki lapselle.

Lastentarhanopettajan ammattietiikka -julkaisu ilmestyi vuonna 2005.