Ajankohtaista

Oodi meille ja oodi liitolle

Maisteriopiskelijaharjoittelija Venla Hytönen:
 
- Olen päässyt seuraamaan aitiopaikalta varhaiskasvatuksen tapahtumia varhaiskasvatuslakiehdotuksen lausuntojen tekemisen kautta Lastentarhanopettajaliiton ja OAJ:n valtuustovaalien valmisteluun, ynnää maisteriopiskelijaharjoittelija Venla Hytönen blogissaan.
Olen miettinyt, kuinka voisin vaikuttaa mahdollisimman paljon siihen, mitä varhaiskasvatuksen saralla tapahtuu. Onko oikea tapa olla lastentarhanopettajana ryhmässä, jatko-opiskelijana tutkimassa ja kartoittamassa varhaiskasvatuksen ilmiöitä, opettamassa tulevia kollegoita vai levittämässä tietoisuutta varhaiskasvatuksen merkityksestä ympäri Suomea, tai jopa sen rajojen ulkopuolella.
 
Maisteriopiskelijaharjoitteluni aikana olen löytänyt uuden vaihtoehdon listaani: järjestötoiminta. Voisipa jokainen saada osakseen sitä tarmoa, panostusta, arvostusta ja mentaliteettia, millä Lastentarhanopettajaliiton ja OAJ:n asiantuntijat ajavat lastentarhanopettajien ja varhaiskasvatuksen etua!
 
Hyvinkin usein kuulee puhuttavan, kuinka ammattijärjestöjen tulisi tehdä enemmän töitä edunvalvonnan parantamiseksi. Totta sekin: aina voi ja tuleekin pyrkiä parempaan. Tulevaisuuden kannalta tavoitteellisuus on suorastaan välttämätöntä. Harvemmin kuulee kuitenkaan puhetta siitä, kuinka voisi itse parantaa tilannetta. Lastentarhanopettajaliitto on yhtä kuin jäsenensä. Minä, me, lastentarhanopettajat. Me kaikki yhdessä muodostamme 15 000 jäsentä lähentelevän liiton, jonka tarkoituksena on edistää lastentarhanopettajien ja varhaiskasvatuksen asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Me kaikki olemme mukana vaikuttamassa siihen, mihin suuntaan varhaiskasvatus kehittyy. Meillä kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa, ja toivon syvästi, että tähän mahdollisuuteen tartutaan. Ilosta, intohimosta, mielenkiinnosta ja merkityksestä, oli syy mikä tahansa: se on sen arvoista.
 
On päätös tehdä ja on päätös olla tekemättä. Omalla toiminnallamme muokkaamme ympäristöämme ja todellisuuttamme tekojemme suuntaan. Tämä konkretisoituu myös lastentarhanopettajan työssä: se mitä teemme ja miten teemme vaikuttaa meihin ja ympärillä oleviimme ja se vaikutus ohjautuu erityisesti lapsiin. Lastentarhanopettajan työ on antoisaa, vaativaa ja parhaimmillaan valtavan palkitsevaa pedagogisesti vahvaa ammattiosaamista lasten kehityksen ja oppimisen tueksi. Lastentarhanopettajina olemme omalta osaltamme ihanteellisessa tilanteessa mahdollistamassa lapsille juuri sellaiset puitteet, joita he siinä hetkessä tarvitsevat. Varhaiskasvatus tarvitsee vahvaa identiteettiä ja minusta on hienoa olla osana rakentamassa sitä. Tätä tekee myös Lastentarhanopettajaliitto.
 
Lastentarhanopettajan identiteetin ja varhaiskasvatuksen aseman kannalta kulunut vuosi on ollut alusta alkaen täynnä toimintaa sekä Lastentarhanopettajaliiton sisällä että sen ulkopuolella. Olen päässyt seuraamaan aitiopaikalta varhaiskasvatuksen tapahtumia varhaiskasvatuslakiehdotuksen lausuntojen tekemisen kautta Lastentarhanopettajaliiton ja OAJ:n valtuustovaalien valmisteluun. Paljon ajatuksia herätti myös osallistuminen OAJ:n uuden oppivelvollisuusmallin julkistamistilaisuuteen. Olen myös osallistunut sekä liiton työryhmien että hallituksen kokouksiin. Työryhmissä pääsin seuraamaan johtajuus-, koulutuspoliittisen- ja viestintätyöryhmän toimintaa. Kaikissa ryhmissä käsiteltiin Lastentarhanopettajaliiton ja sen jäsenten kannalta ajankohtaisia aiheita. Miten johtajuutta voidaan tukea ja kuinka johtajien asemaa pedagogisen ja toimivan toimintakulttuurin luojana vahvistaa; kuinka varhaiskasvatuksen asemaa voidaan kunnissa lujittaa ja millaisia vaikutuksia poliittisilla päätöksillä onkaan varhaiskasvatukseen. Viestinnässä pohdittiin mm. millaista sanomaa haluamme liittona välittää ja miten oivan alustan Lastentarha tarjoaa yhteisen ammatti-identiteetin vahvistajana sekä ajankohtaisten varhaiskasvatusasioiden tiedonvälittäjänä. Kaikessa edellä mainitussa mukana olleena, voin todeta saaneeni erittäin hyvän kuvan Lastentarhanopettajaliiton monipuolisesta toiminnasta ja vaikuttamisen laajuudesta. Mikä parasta: koen otteeni varhaiskasvatukseen vahvistuneen entisestään.
 
Omalla kohdallani päätös soittaa liiton puheenjohtaja Anitta Pakaselle ja kysyä harjoittelupaikkaa oli oikea teko oikeaan aikaan. Olen saanut itselleni valtavasti kokemusta, oppia ympäriltä oleviltani ja vahvistusta siihen, miten voin omalla toiminnallani edistää varhaiskasvatusta ja olla parempi opettaja. Tämä on ollut valtaisan antoisa kokemus.
 
Sydämellisesti kiittäen ja lämpimästi muistellen,
 
Venla Hytönen
Varhaiskasvatuksen maisteriopiskelija
lastentarhanopettaja
Lastentarhanopettajaliiton harjoittelija