Ajankohtaista

VakaVai antaa kylmää kyytiä varhaiskasvatukselle

Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtaja Anitta Pakasen mielestä tutkimustulokset paljastavat sen, mitä jo pitkään on kuulunut kentältä. Pakanen korostaa, että VakaVai-tulokset nostivat esiin tarpeen varhaiskasvatuslainsäädännön uudistamiselle, jota parhaillaan valmistellaan ministeriössä. Odotamme sen vastaavan varhaiskasvatuksen tiekartan mukaisia ehdotuksia, jotka ovat VakaVai-tulostenkin mukaan ensimmäinen askel pitkäjänteisessä varhaiskasvatuksen kehittämisohjelmassa, Pakanen toteaa.
Oulun yliopiston toteuttaman VakaVai-hankkeen loppuraportti nostaa esiin vuonna 2015 uudistetun varhaiskasvatuslainsäädännön tavoitteiden ja varhaiskasvatustoiminnan välisen ristiriidan. Tuloksissa nousi esiin muun muassa varhaiskasvatusjärjestelmän toimintamuotojen moninaisuus ja hajanaisuus sekä varhaiskasvatuksen henkilöstörakenne, joka ei vastaa nykyisiä osaamisvaatimuksia. Myös kuntien erilaiset päätökset ottaa käyttöön vuoden 2016 lain muutoksia ovat lisännyt lasten eriarvoistumista ja varhaiskasvatuksen laadun vaihtelua kuntien ja varhaiskasvatusyksiköiden välillä. Loppuraportti vaatii päiväkotien ryhmäkokosäädösten uudistamista kiireellisinä toimenpiteinä. Tutkijaryhmä ehdottaa varhaiskasvatuksen kehittämiseksi pitkäjänteistä valtakunnallista ja kuntatason kehittämisohjelmaa ja resursseja sen toteuttamiseen.
 
Tutkimuksen tuloksissa nousi esiin se, että varhaiskasvatuksen palvelujärjestelmä on kehittynyt vuosikymmenten aikana moninaiseksi, hajanaiseksi ja rajoiltaan epäselväksi. Haasteita kohdistui erityisesti eri toimintamuotoihin – päiväkodeissa tapahtuva varhaiskasvatus, perhepäivähoito ja muu varhaiskasvatus – poikkeavat toisistaan ”oppimisympäristöiltään, resursseiltaan, henkilöstön koulutukselta ja kelpoisuusvaatimuksiltaan, henkilöstörakenteilta, lapsiryhmien koolta sekä lasten ja henkilöstön väliseltä suhdeluvulta”.  Kuitenkin samat sisällölliset tavoitteet ja lain sisältämä, pedagogiikkaa painottava varhaiskasvatuksen määrittely koskevat kaikkia toimintamuotoja. Loppuraportissa todettiinkin, että nykyinen lainsäädäntö ei riittävällä tavalla ota huomioon tätä moninaisuutta. Esimerkiksi vuorohoitoa koskevat säännökset ovat puutteellisia ja lainsäädännön soveltamisala on epäselvä ”muun varhaiskasvatuksen” osalta.
 
Tutkimuksen tulokset nostivat esiin ristiriidan kunnallisen itsehallinnon ja lasten välisen tasavertaisuuden välille. Kunnat ovat tehneet erilaisia ratkaisuja lapsen subjektiivisen oikeuden rajaamisesta sekä aikuisten ja lasten välisen suhdeluvun nostamisesta. Ratkaisut ovat lisänneet eriarvoistumista sekä varhaiskasvatuksen laadun vaihtelua kuntien ja varhaiskasvatusyksiköiden välillä. Päätösten vaikutukset erityisesti päiväkotien lapsiryhmien tilanteeseen näyttää haasteelliselta. Päiväkotiryhmien kokoonpanoihin on tullut lisää moninaisuutta ja vaihtuvuutta osa-aikaisten ja osapäiväisten lasten sekä kokopäiväisen varhaiskasvatusoikeuden piirissä olevien lasten lisääntymisen myötä. Lasten näkökulmasta sosiaalisten suhteiden määrä on noussut suurissa ja vaihtuvissa ryhmissä kohtuuttomaksi. Työntekijöiden keskuudessa on huolta erityisesti kaikkein pienimmistä lapsista, erityistä tukea tarvitsevista lapsista sekä suomen kielen oppimiseen tukea tarvitsevista lapsista. Selvityksen tulosten valossa nykyiset tavat säännellä päiväkotien lapsiryhmien muodostamista eivät turvaa riittävällä tavalla kaikkien lasten kasvun, kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin edellytyksiä. Lainsääntelyssä on myös liikaa tulkinnanvaraisuutta erityisesti poikkeamasäännösten osalta. Tutkimusryhmä ehdottaa kiireellisiä toimenpiteitä päiväkotien ryhmäkokosäädösten uudistamiseen.
 
Varhaiskasvatuslainsäädännössä vahvistettiin ja selkeytettiin vuonna 2015 varhaiskasvatuksen pedagogista tehtävää ja asemaa osana koulutusjärjestelmää, jolloin henkilöstön pedagogisen osaamisen vaatimukset lisääntyivät. Tutkimusraportissa korostettiin, että varhaiskasvatuspalveluiden nykyinen henkilöstörakenne ja kelpoisuusvaatimukset eivät vastaa varhaiskasvatuslain edellyttämiä osaamisvaatimuksia.
 
Tutkimusraportti vahvistaa henkilöstön kuormittuneisuuden ja työssäjaksaminen ongelmat. Henkilöstö ei ole saanut riittävästi tukea muutosten toteuttamiseen. Vahvassa murrosvaiheessa olevassa varhaiskasvatuksen työkentässä henkilöstön tukemiseen tulee suunnata voimavarjoja valtakunnallisella, kunnallisella ja varhaiskasvatusyksiköiden tasolla. Johtajat sekä kunnallisella että yksikkötasolla ovat avainasemassa muutoksen toteuttamisessa. Pedagogiikan johtamiseen ja muutosjohtajuuteen sekä niiden edistämiseen ja mahdollistamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Sekä johtotehtävissä työskentelevien että varhaiskasvatusyksiköissä toimivien työntekijöiden pedagogisen osaamisen ja työhyvinvoinnin tukemiseen tarvitaan vahvaa panostusta, tutkijaryhmä toteaa.
 
Tutkimusryhmän ehdottaa varhaiskasvatuksen kehittämisohjelmaa, johon varhaiskasvatuksen tiekartta on jo ottanut askelia.
 
Tutkijaryhmä ehdottaa tulosten pohjalta, että varhaiskasvatuksen lainsäädännön uudistamista tulee jatkaa. Varhaiskasvatuspalveluiden moninaista kenttää tulee jäsentää ja lain soveltamisalaa, varhaiskasvatuksen määritelmää ja muita säännöksiä selventää erityisesti vuorohoidon ja muun varhaiskasvatuksen osalta. Myös subjektiivista varhaiskasvatusoikeutta sekä henkilöstöä koskeva lainsäädäntöä tulee arvioida ja uudistaa suhteessa varhaiskasvatuslain tavoitteisiin.
 
Tutkijaryhmä esittää myös, että varhaiskasvatuksen kehittämiseksi tarvitaan pitkäjänteistä varhaiskasvatuksen kehittämisohjelmaa ja resursseja sen toteuttamiseen. Tutkimusryhmän mukaan tähän suuntaan on otettu askelia esimerkiksi varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartassa. Tiekartta keskittyy keinoihin varhaiskasvatukseen osallistumisasteen nostamiseksi sekä päiväkotien henkilöstön osaamisen, henkilöstörakenteen ja varhaiskasvatuksen henkilöstön koulutuksen kehittämiseksi.
 
Vahvassa muutoksessa elävä suomalainen varhaiskasvatus tarvitsee lisää tutkimusta kehittämisen ja päätöksenteon tueksi. 
 
OKM:n tiedotteen ja VakaVai-selvityksen löydät kokonaisuudessaan TÄSTÄ.