Ajankohtaista

Vastuuta ei voi ulkoistaa

Varhaiskasvatussuunnitelma on pedagoginen asiakirja, ei hoito- tai huolenpito- suunnitelma. Lain mukaan varhaiskasvatussuunnitelman laatimisesta vastaa lastentarhanopettajakelpoinen henkilö.
Varhaiskasvatuksesta on viime aikoina keskusteltu vilkkaasti. Tosin varhaiskasvatus sanaa käytetään varsin väljästi. Monet tahot, jotka puhuvat varhaiskasvatuksesta puhuvat oikeastaan päivähoidosta. Päivähoito ja varhaiskasvatus eivät ole synonyymejä. Varhaiskasvatus on suunnitelmallista, tavoitteellista kasvatuksen, hoidon ja opetuksen kokonaisuus, jossa korostuu pedagogiikka.
 
Syksyllä 2017 päiväkodeissa aloitettiin laatimaan jokaiselle lapselle henkilökohtaisia varhaiskasvatussuunnitelmia. Suunnitelma perustuu Opetushallituksen laatimaan varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin, joka on lakisääteinen asiakirja. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tarkoitus on vahvistaa varhaiskasvatuksen sisältöjä, toimintaa, laatua ja vaikuttavuutta. Kaikki ei siis ole tai tapahdu kuten aina ennenkin.   
 
Varhaiskasvatussuunnitelma on pedagoginen asiakirja, ei hoito- tai huolenpito- suunnitelma. Lain mukaan varhaiskasvatussuunnitelman laatimisesta vastaa lastentarhanopettajakelpoinen henkilö. Lain perusteluosassa todetaan, että parempi osaaminen suunnitelman laatimiseen on varhaiskasvatuksen kandidaatilla. Varhaiskasvatuksen kandidaatti on rinnakkainen vanhanmuotoisen lastentarhanopettajakoulutuksen saaneen opettajan kanssa.
 
Eri järjestölehdissä ja myös sanomalehtien mielipidepalstoilla on ollut kirjoituksia, että lapsikohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman laatimisen voi tehdä edelleen esimerkiksi lastenhoitaja tai lähihoitaja. Näin ei kuitenkaan ole. Lain säätämää vastuuta ei voi ulkoistaa.
 
Kuntaliiton varhaiskasvatuksen asiantuntija totesi kuvatessaan keskustelua varhaiskasvatussuunnitelman laatimisen vastuusta, että pahimmillaan se tarkoittaa sitä, että ”lastentarhanopettaja tekee temput ja lastenhoitaja siivoaa jäljet”. Höpsis!
 
Lastentarhanopettaja vastaa varhaiskasvatussuunnitelman laatimisesta, lapsiryhmän pedagogisesta toiminnasta. Päiväkodin jokainen toiminta pitää pystyä pedagogisesti perustelemaan. Musiikki, taide, liikunta, kädentaidot, tanssi ja teatteri, kirjallisuus, retket ym. eivät ole lista tempuista, jolla päiväkodin päivä saadaan kulumaan. Ne ovat ja niiden tulee olla, tavoitteellista suunnitelmallista toimintaa, joissa lapset oppivat, saavat kokemuksia sekä elämyksiä, harjoittelevat erilaisia taitoja ja saavat myönteisiä oppimiskokemuksia. Toimintaa ja sen vaikuttavuutta pitää pystyä myös arvioimaan.
Erässä kokouksessa perhepäivähoitajien ja lastenhoitajien edustaja totesi, että pedagogista täydennyskoulutusta on annettava lastenhoitajille ja perhepäivähoitajille, koska heillä ei sitä ole. Eikö oikeampi ajatus olisi, että luotamme ja korostamme jokaisen varhaiskasvatuksessa toimivan työntekijän peruskoulutuksen vahvuuksia? Päiväkodissa pedagoginen vastuu on opettajilla ja hoidon ja huolenpidon vastuu lastenhoitajilla ja lähihoitajilla.
 
Varhaiskasvatuksessa yhdistyy hoito, kasvatus ja opetus. Suomessa puhutaan educare -mallista. Se tarkoittaa sitä, että lapsen päivähoito ja varhaiskasvatus tapahtuu pääasiassa samassa paikassa koko päivän ajan. Educare ei tarkoita sitä, että kaikki osaavat kaikkea. Eikä myöskään sitä, ettei ammattilaisten erilaisia koulutuspainotuksia ja erilaista osaamista tarvitse kunnioittaa eikä siitä välittää.
 
Lastentarhanopettaja on opettaja, jolla on opettajakoulutus, opettaja on pedagogi, varhaiskasvatuksen asiantuntija. Jos päiväkodissa toteutetaan ns. kaikki tekee kaikkea -periaatetta, on se kuin kunta laittaisi rahaa hukkaan. On otettava käyttöön kaikki koulutuksen kautta hankittu osaaminen täysimääräisesti lasten parhaaksi.