Ajankohtaista

Lapsella on oikeus oppimiseen ja opetukseen jo varhaiskasvatuksessa

Ruotsissa koulutarkastajat ovat tuoreimman Förskolan-lehden artikkelin mukaan huolissaan päiväkotien varhaiskasvatuksen laadusta.  Tämän uuden selvityksen mukaan päiväkodit eivät toimi niin laadukkaasti kuin pitäisi.
Hoito ja huolenpito olivat kunnossa, mutta opetuksessa on puutteita. Raportissa todettiin, että ongelmia on monella tasolla. Johtajilla ei ole riittävästi aikaa ja menetelmiä tukea ja seurata päiväkodissa tehtävää työtä. Ongelmia on erityisesti pedagogisen työn suunnittelussa ja tavoitteiden saavuttamisessa. Tutkimuksen loppuyhteenvetona todetaan, etteivät lapset saa kaikissa päiväkodeissa sellaista opetusta, joka heille kuuluu ja jota he tarvitsevat. Tämä on vakava huomio, johon näin lasten oikeuksien päivänä on syytä kiinnittää vahvasti huomiota.

Tämä tutkimusuutinen oli Ruotsista. Mikähän olisi tulos, jos arvioitaisiin suomalaisten päiväkotien pedagogista työtä?

Viime aikoina some-keskusteluissa ja mediassa on väitelty siitä, millaista henkilöstöä Suomessa päiväkodeissa tarvitaan. STTK:n asiantuntijoiden kirjoittaman kolumnin mukaan päiväkodin lapsiryhmien laatu heikkenee, jos opettajien määrää ryhmissä lisätään.
Hoiva-alan järjestöjen edustajat ovat taas väittäneet, että hoitoalan ammattilaisia tarvitaan päiväkodissa enemmistö, koska 20 prosenttia päiväkodissa olevista lapsista on pitkäaikaissairaita ja suuri osa tarvitsee lastensuojelullisia toimenpiteitä. 

Kesällä julkaistiin Opetus- ja kulttuuriministeriön varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta vuosille 2017-2030. Yksi tiekartan vahva esitys oli, että koulutuksellisen tasa-arvon nimissä on päiväkotien lapsiryhmien pedagogiaa vahvistettava ja siksi lisättävä opettajakoulutuksen saaneiden lastentarhanopettajien määrää lapsiryhmissä. Tiekartan esitysten taustalla on vahva kansainvälinen ja kansallinen varhaiskasvatuksen tutkimustieto. Tämä ei kuitenkaan tyydytä sosiaali- ja hoitoalan ammattijärjestöjä ja siksi he ovat nyt valmistelemassa itse vaihtoehtoista tiekarttaa. Mielenkiintoista nähdä millaiseen vaihtoehtoiseen kansainväliseen ja kansalliseen tutkimustietoon se pohjautuu?

Suomessa päiväkodin varhaiskasvatuksessa on hieman alle 70 prosenttia 3-5 -vuotiaista lapsista. Tässä joukossa on erityistä tukea tarvitsevia lapsia, jotka tarvitsevat lastentarhanopettajien ja varhaiskasvatuksen erityisopettajien antamaa erityspedagogista tukea oppimisvalmiuksien kehittämiseen. Erityisesti sairaanhoidollista hoitoa tarvitsevia lapsia on päiväkodeissa muutama prosentti.  Lastensuojelullisista lapsen terveyttä ja kasvua vaarantavista huomioista on lastensuojelulain mukaan jokainen velvollinen tekemään ilmoituksen. Ennaltaehkäisevään työhön tarvitaan monialaista yhteistyötä kaikkien ammattiryhmien kesken, joiden vastuualueet ja tehtäväkuvat on oltava selkeät.  Valtaosa lapsista on kuitenkin aivan tavallisia, iloisia oppimiskokemuksia janoavia leikkiviä lapsia, joiden yksilöllisiä oppimisvalmiuksia uuden varhaiskasvatussuunnitelman sisältöjen kautta vahvistetaan.

Eräs kansanedustaja totesi lehtihaastattelussa, että henkilöstö käy taistelua siitä, kuka saa leikkiä lapsen kanssa päiväkodissa. Tämä on aika huikea aliarviointi päiväkodin varhaiskasvatuksessa tehtävästä työstä.   Päiväkodissa jokainen lapsi on ainutlaatuinen, lapsella on oikeus oppimiseen leikin kautta, kulttuuriin ja tarvitsemaansa erityiseen huolenpitoon, erityisopetukseen. Siksi jokaiseen päiväkodin lapsiryhmän tarvitaan vähintään yksi opettajakoulutuksen saanut opettaja, yli 3-vuoiaiden lasten ryhmiin mielellään kaksi opettajaa. Vuoden 2013 jälkeen varhaiskasvatus on ollut virallisesti osa kasvatus- ja koulutusjärjestelmää, ei terveyspalvelua eikä sosiaalipalvelua. Lasten vanhemmat eivät varmaankaan halua lapselleen vain hoivapalveluja, vaan tavoitteellista jokaisen lapsen omaa oppimisprosessia tukevaa toimintaa, iloisia oppimiselämyksiä ja kokemuksia yhdessä toisten lasten kanssa.  Jokainen vanhempi haluaa, että omiin lapsiin tarttuu positiivinen intohimo uusien asioiden kokemiseen ja oppimiseen. Varhaiskasvatuksessa koetut myönteiset oppimiskokemukset vahvistavat lapsen itsetuntoa ja myönteistä käsitystä itsestä oppijana. Tämä kantaa läpi elämän.

Varhaiskasvatuksessa tarvitaan myös hoiva-alan osaajia, perhetyön ja lastensuojelun asiantuntijoita mutta painopiste pitää jälleen siirtää takaisin pedagogisen koulutuksen saaneisiin opettajiin. Kyse on siis paluusta 125 vuoden taakse, jolloin lastentarhanopettajakoulutus aloitettiin Suomessa, jolloin lastentarhanopettajat loivat Suomeen päiväkodit – silloiset lastentarhat. Paluu myös 1970-1990 -luvun alkuun, kun lapsiryhmässä oli aina kaksi opettajaa. Nyt on kiireesti korjattava 1990-luvun laman aikana säästöhuumassa tehdyt koulutuspoliittiset ratkaisut ja päiväkotien lapsiryhmien henkilöstörakenteeseen liittyvät koulutustaustan muutokset.  Lapsella on oikeus opetukseen jo varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatusta on kehitettävä tästä näkökulmasta. Taustalla pitää olla vahva tutkimustieto. 
Oikeus oppimiseen on jokaisen lapsen oikeus.