Ajankohtaista

Lastentarhanopettajan koulutus täytti 125 vuotta

Lastentarhanopettaja on varhaiskasvatuksen laadun ja vaikuttavuuden takaaja. Lastentarhanopettajan koulutuksen 125-vuotisjuhlaseminaarissa juhlittiin koulutuksen pitkää historiaa, joka on kantanut kauas. 
Juhlaseminaari keräsi nimekkäitä puhujia ja kuuntelijoita Helsingin yliopiston juhlasaliin. Useissa puheenvuoroissa todettiin, että varhaiskasvatuksen ja pienten lasten opettajuuden vaikutus on vihdoinkin ymmärretty. Tilaisuudessa jaettiin myös 10 000 euron Siiri Vallin -apuraha. Ebeneser -säätiö jakoi sen kahdelle väitöskirjatutkijalle, KM Noora Heiskaselle ja KM Hanna Hjeltille. Perusteluissa todettiin, että molemmat tuovat uutta, ajankohtaista ja sovelluskelpoista tietoa varhaiskasvatuksen käytäntöön ja hallinnon käyttöön.
 

Jokaisella lapsella tulee olla mahdollisuus osallistua lastentarhanopettajan suunnittelemaan ja toteuttamaan toimintaan

125 vuotta sitten Hanna Rothman ja Elisabeth Alander aloittivat lastentarhanopettajien koulutuksen vuonna 1892 Sörnäisten kansanlastentarhassa. 125 vuoden matka Sörnaisista Senaatintorille, yliopiston juhlasaliin on ollut pitkä, eikä aina helppo, totesi tervehdyspuheessaan dekaani, professori Patrik Scheinin, Helsingin yliopistosta. Lastentarhanopettajien yliopistollisiin koulutuksiin on paljon hakijoita, varhaiskasvatuksen tutkimusta tehdään paljon ja kansainvälinen yhteistyö on hyvää. On tärkeää, että alan opetusta tutkitaan ja opiskelijat muuttuvat osaksi tiedeyhteisöä tekemällä itse tutkimusta jo opintojensa aikana, Scheinin jatkoi. Julkisuudessa keskustellaan paljon varhaiskasvatuksen vaikuttavuudesta. Mitä pidempään lapset ovat olleet varhaiskasvatuksessa, sitä vahvemmin se näkyy perusopetuksen viimeisinä vuosina lasten oppimistuloksissa. Vaikuttavuuden varmistamiseksi on tärkeää huolehtia, että lapsilla on mahdollisuus osallistua korkeatasoisesti suunniteltuun ja toteutettuun varhaiskasvatukseen eli huolehdittava, että jokaisessa ryhmässä on yliopistollisen koulutuksen saanut lastentarhanopettaja. Scheinin vaatikin, että lastentarhanopettajan kelpoisuutena tulee olla varhaiskasvatuksen maisteritutkinto.
 
Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen toi valtioneuvoston tervehdyksen juhlaseminaariin. Lainsäädäntöä on uudistettu ja entistä selvemmin korostuu pedagoginen näkökulma. Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta korostaa lainsäädäntöä ja pedagogista näkökulmaa. Tarvitaan päiväkotien henkilöstörakenteen kehittämistä ja enemmän tutkimusperustaisen koulutuksen suorittaneita lastentarhanopettajia, Grahn-Laasonen korosti. Näin voidaan soveltaa tuoretta tutkimustietoa jouhevasti käytäntöön.
Myös professori, emeritus Juhani Hytönen korosti tervehdyspuheessaan lastentarhanopettajien tutkimusperusteista yliopistokoulutusta. Jokaiseen ryhmään tarvitaan yliopistokoulutuksen saanut lastentarhanopettaja ja heille oikeus kehittää työtään tutkimusperustaisesti.
 

Suomessa ei ole ymmärretty ryhmän merkitystä lasten kehityksen edistäjänä

On hyvä pohtia, miten varhaiskasvatuksen hyödyt voitaisiin realisoida mahdollisimman tehokkaasti, dosentti Nina Sajaniemi ja LL, lastenpsykiatri Jukka Mäkelä Helsingin yliopistosta lausuivat dialogipuheenvuoronsa aluksi. Mäkelä korosti ryhmän merkitystä, joka on Suomessa jäänyt ymmärtämättä. Ryhmässä olemisen taitoja ei voi opettaa muualla kuin ryhmässä ja juuri siksi päiväkodeissa annettava ryhmämuotoinen varhaiskasvatus on erityisen tärkeää. Tarvitaan kuitenkin päiväkotiryhmiä, joissa on mahdollisimman paljon taustoiltaan erilaisia lapsia. On kiinnitettävä huomio myös siihen, että lastentarhanopettaja voi tukea lasta vain, jos lapsi on samassa ryhmässä ja riittävän pitkän ajan.
 

Viime vuosikymmeninä lastentarhanopettajan ydinosaaminen hämärtyi

Tilaisuuden KEYNOTE -puhuja professori Jarmo Kinos Turun yliopistosta iloitsi, että varhaiskasvatus on vihdoinkin Suomessa ymmärretty merkittävänä ajanjaksona lasten elämässä. Varhaiskasvatus on osa kansansivistysjärjestelmää. Järjestelmä ei ole valmis, mutta se on valmistumassa, Kinos huomautti. Oma tieteenala on vahvistanut lastentarhanopettajien emoammattia, joka Kinoksen mukaan hämärtyi viime vuosikymmeninä ja vaikutti muun muassa koulutusjärjestelmän kehittämiseen ja varhaiskasvatuksen ammattikuntien kamppailuun. Identiteettimurhe on ollut ennen kaikkea lastentarhanopettajilla. Koulutusjärjestelmän ja emoammatin hämärtyminen aiheutti hämmennystä siitä, mitä lastentarhanopettajuus on: hoitoa, sosiaalityötä, perhetyötä vai opetusta. Kaikki on ollut epäselvää päiväkodeissa, myös lastentarhanopettajan ydinosaaminen. Nyt tämä on selkeytymässä ja varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartan ehdotukset ovat askel oikeaan suuntaan. Kinos toi esiin, että perusopetuksessa on tapahtunut paljon asioita, jotka ovat tuttuja päiväkodeista ja lähentää sekä lastentarhan- että luokanopettajia. Tarvitaan joustavaa esi- ja alkuopetuksen ylittävää pienten lasten opettajuutta, Kinos esitti.
 
Tilaisuuden toinen KEYNOTE -puhuja Johanna Einarsdottir, dekaani, professori Islannin yliopistosta kuvasi puheessaan Islannin varhaiskasvatuksen haasteita ja mahdollisuuksia. Einarsdottir kertoi, että Islanti päätti vuonna 2008 keskellä syvintä lamaa sijoittaa koulutukseen. Opettajakoulutus siirrettiin silloin yliopistoihin ja varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuudeksi säädettiin varhaiskasvatuksen maisteritutkinto.
 

Subjektiivinen, objektiivinen varhaiskasvatus -paneeli

Juhlaseminaarin paneelikeskustelussa oltiin yksimielisiä siitä, että opettajien suunnitteluaikaa tarvitaan yhtä paljon kuin perusopetuksessa. Resurssit tulee saada kuntoon ja opettajien tulee päästä tekemään sitä työtä, mihin heidät on koulutettu. Tämä on varhaiskasvatuksen vaikuttavuuden tae. Lastentarhanopettaja Essi Kantonen kertoi, että vanhemmat antavat palautetta lastentarhanopettajan osaamisesta. He huomaavat lastentarhanopettajan työn vaikutuksen lapsen oppimisessa. Kansanedustaja Emma Kari (vihr.) kysyi, miksi perusopetus on maksutonta, mutta koulutusjärjestelmän vaikuttavin osa varhaiskasvatus, on maksullista? Kansanedustaja Tuomo Puumala (kesk.) peräänkuulutti enemmän suomalaista tutkimusdataa, jonka varassa varhaiskasvatusta voidaan kehittää. Tutkijatohtori Maiju Paananen Tampereen yliopistosta totesi, että jo taaperot hyötyvät tuoreen tutkimusten mukaan korkeatasoisesti suunnitellusta ja toteutetusta varhaiskasvatuksesta. Tutkimustietoa siitä, että lapset hyötyisivät varhaiskasvatuksesta vasta täytettyään kolme vuotta ei ole.
 
Seminaarin päätössanoissa professori Lasse Lipponen Helsingin yliopistosta tähdensi, että korkeasti koulutettujen lastentarhanopettajien taidot heijastuvat pitkälle lasten elämään. Lapset tarvitsevatkin parhaat opettajat, Lipponen muistutti.
 
Suomalaisen lastentarhanopettajan koulutuksen 125 -vuotisjuhlaseminaari järjestettiin Helsingin yliopiston juhlasalissa 20.10.2017. Juhlaseminaaria suunnittelevaan juhlavuoden toimikuntaan kuuluvat yhteistyössä Ebeneser - säätiön kanssa Helsingin yliopiston Kasvatustieteellinen tiedekunta, Opetushallitus, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ, Lastentarhanopettajaliitto LTOL sekä Helsingin yliopiston lastentarhanopettajaopiskelijoiden ainejärjestö Ebe ry.