Ajankohtaista

Varhaiskasvatus - vahva alku koulutuspolulle!

Lasten päivähoito ja varhaiskasvatus ovat vuodesta 2013 alkaen olleet osa kasvatus- ja koulutusjärjestelmää. Varhaiskasvatuksen kehittäminen on osa opetushallituksen tehtävää. Laissa varhaiskasvatukselle asetetaan vahvat kasvatukselliset ja koulutuspoliittiset tavoitteet. Näillä päätöksillä varhaiskasvatus irrotettiin sosiaalipalveluista, jonne se kouluhallituksesta siirrettiin vuonna 1927. Varhaiskasvatus on siis palannut juurilleen.
Varhaiskasvatuslaki jäi vuonna 2015 keskeneräiseksi. Siitä puuttuu monia toiminnan laatua ja henkilöstöä koskevia säädöksiä sekä mm. erityistä hoitoa, kasvatusta ja opetusta tarvitsevien lasten oikeudet, tarkennukset lapsiryhmäkokoihin, ilta-, yö- ja viikonloppuhoidon määräykset ja päiväkodin johtamiseen liittyvät säädökset.
 
Varhaiskasvatuslain päivittämisen taustaksi ja pitkänlinjan kehittämisen pohjaksi Opetus- ja kulttuuriministeriö tilasi kolmelta vahvalta asiantuntijalta esityksen Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartaksi vuosille 2017- 2030.  
 
Tiekartan laatijoille annettiin tehtäväksi arvioida, millä keinoin lasten osallistumista pedagogiseen varhaiskasvatukseen lisätään. Suomi ei halua olla Makedonian, Turkin ja Kroatian joukossa, sillä vai näissä Euroopan alueen maissa 4-vuotiaat lapset osallistuvat vähemmän pedagogiseen varhaiskasvatukseen kuin Suomessa.
 
Tiekartan laatijoiden tehtävänä oli myös tehdä perusteltu esitys päiväkotien henkilöstörakenteesta. Tiekartassa esitetään, että yliopistollisen opettajakoulutuksen saaneita henkilöitä olisi päiväkotien hoito-, kasvatus- ja opetushenkilöstöstä 40 prosenttia, sosionomeja tai lähihoitajia 60 prosenttia. Kunnat voisivat päättää, miten tuo 60 prosenttia toteutetaan eli onko kaikki 60 prosenttia sosionomeja vai lastenhoitajia tai jakautuuko 60 prosenttia tasan tai muutoin näiden kahden ammattiryhmän välillä. Nythän monessa kunnassa päiväkotien lapsiryhmissä vain joka kolmas on korkea-asteen koulutuksen saanut ja heistä vain noin 18 prosenttia on opettajankoulutuksen saaneita. Tämä on huonommin kuin päiväkodeissa oli jo 1970 ja 1980 -luvuilla.
 
Tiekartan esityksissä kiinnitettiin huomiota myös päiväkotien henkilöstön nimikkeisiin. Opettajakoulutuksen saaneet olisivat varhaiskasvatuksen opettajia ja ammattikorkeakoulusta valmistuneet varhaiskasvatuksen sosionomeja ja lähihoitajat/ lastenhoitajat varhaiskasvatuksen lastenhoitajia. Tavoitteena on, että mm. lasten vanhemmat ja muut huoltajat ovat selkeästi tietoisia siitä, millä koulutuksella heidän lastensa opetuksesta, kasvatuksesta ja hoidosta vastataan. Luulisi näin myös henkilöstön haluavan, sillä jokainen lienee ylpeä omasta koulutuksestaan ja koulutustaustastaan
.
Varhaiskasvatuslaki on tavoitteena päivittää niin, että se tulisi voimaan 1.8.2018. Opetusministeriön mukaan tiekartan esitykset otetaan huomioon lakia päivitettäessä.
 
Uudet lakisääteiset Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet määrittelee varhaiskasvatuksen laatua ja toimintaa. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on nyt virallisesti pedagoginen asiakirja ja sen vuoksi sitä ei voi vastuuttaa muille kuin opettajankoulutuksen saaneelle henkilökunnalle. Aiemmin suunnitelmia on voinut tehdä muullakin koulutustaustalla, ne ovat olleet vapaaehtoisia ja sisällöltään hoitosopimuksen tyyppisiä.
 
Varhaiskasvatuksen sisällöt ja toiminnat on oltava pedagogisesti perusteltuja. Jokaisessa päiväkodissa on toteutettava vahvaa pedagogista toimintaa ja lasten vanhempien on oltava tietoisia kaikesta toiminnasta ja toiminnan tavoitteista.
 
Päiväkodin toiminta on varhaiskasvatusta. Jokaisella varhaiskasvatuksessa työskentelevällä ammattiryhmällä on tärkeä tehtävä päiväkodissa, mutta kaikkien osaamisalue ei ole sama. Kunnissa henkilöstön tehtäväkuvauksia on tarkennettava niin, että jokaisen erilaisen koulutuksen saaneen henkilön osaamisalue tulee täysimääräisesti hyödynnettyä. Jos päiväkodissa toteutetaan ns. kaikki tekee kaikkea -periaatetta, kunta heittää rahaa ja osaamista hukkaan.
 
Varhaiskasvatuksen vaikuttavuus näkyy lapsen koulutuspolulla. Meillä on varaa kehittää varhaiskasvatuksen pedagogista toimintaa ja laatua.
 
Ritva Semi, erityisasiantuntija, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ                                    
Anitta Pakanen, puheenjohtaja, Lastentarhanopettajaliitto LTOL