Blogi

Joulukuu 2017
OVTES – nyt on sen aika!
Aamun pimeinä tunteina, juhlafiilisten vielä pauhatessa sydämessä raapustan tätä kirjoitusta. Lahden Lastentarhanopettajat ovat juuri viettäneet yhdistyksensä 70-vuotisjuhlaa. Juhlaa, jossa tunnelmat heittelivät laidasta laitaan – ilosta suruun – naurusta itkuun. Jo eläköitynyt kollegamme kuvasi osuvasti puheessaan lastentarhanopettajan roolia aikaisemmilla vuosikymmenillä – lapset ja opettaminen olivat hänellekin kantava voima lastentarhanopettajan työssä. Liittomme puheenjohtaja toi tervehdyksessään viestin mm. yhdistyksien tärkeästä roolista edunvalvonnassa, mutta myös kollegiaalisesta voimasta, joko näkyi ja tuntui juhlassa.
 
Saimme myös kuulla, kuinka tärkeitä olemme kaupungillemme työntekijöinä ja että saman voiman haluttaisiin siirtyvän laajemminkin sivistystoimialalle. Kauniita sanoja, me haluaisimme tämän arvostuksen näkyvän myös palkoissamme, työoloissamme ja sopimuksissamme.
 
Kuntatyönantajalehdestä saimme muutama viikko takaperin lukea esimerkiksi seuraavaa:
”Tänä syksynä on keskusteltu lastentarhanopettajien palkoista. Lastentarhanopettajaliitto LTOL ja Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ovat ilmaisseet halunsa siirtää lastentarhanopettajat kunnalliseen opetusalan virka- ja työehtosopimukseen (OVTES). Vaatimus liittyy laajempaan tarpeeseen uudistaa neuvottelu- ja sopimusjärjestelmää. KT:n suurimmille varhaiskasvatusalantyönantajille tekemän kyselyn perusteella paikalliset työnantajat eivät kannata lastentarhanopettajien siirtoa OVTES:iin.” Henrika Nybondas-Kangas, neuvottelupäällikkö.
 
Vilkasta keskustelua lastentarhanopettajien ja varhaiskasvatuksen tärkeydestä on käyty ja käydään julkisuudessa. Varhaiskasvatuksen merkitys lapsen oppimiselle, kasvulle ja kehitykselle on vihdoin ymmärretty. Tuodessaan lapsensa päiväkotiin vanhempien tulee voida luottaa siihen, että hänen lapsena saa maailman parasta opetusta ja varhaiskasvatusta.
 
Päiväkoteihin on saatava jatkossakin kiinnostuneita, motivoituneita ja osaavia opettajia. Lastentarhanopettajien palkkakehitys ei voi jäädä enää enempää jälkeen yleisestä (tai opettajien) palkkakehityksestä ja palvelussuhteemme ehdoista pitää sopia osana OVTES:iä. Tämän tavoitteen eteen on tänäkin syksynä tehty työtä, joka ei näy julkisuudessa. OVTES - nyt on sen aika!
 
On mahdotonta sanoa, mikä on kellekin sopivasti.
Se, mikä toiselle on vähän, voikin toiselle olla liikaa.
Jaksamme eri asioita eri määrän. Voima riippuvat monesta tekijästä.
Toiselle sama asia on alku, toiselle viimeinen pisara,
jonka myötä malja läikkyi yli. Näinkö vähästä, ajattelee joku.
Mutta mistä hän tietää, miten paljon maljassa jo oli
.
– Hanna Ekola/Valoa ja voimaa –
 
Tuija Tasa
Työmarkkinapoliittisen työryhmän pj
LTOL:n hallituksen jäsen
Varhaiskasvatuksen opettaja
Lahti
 
 
Lokakuu 2017

Nyt on haku päällä

Kello soi aamusella vähän jälkeen neljän. On aika nousta ja valmistautua lähtöön, sillä taksi tulee hakemaan 4:45. Viimeinen tarkistus, kaikki on mukana, ja sitten matkaan kohti Helsinkiä ja Lastentarhanopettajaliiton valtuuston syyskokousta. Lennolla on aikaa miettiä tulevia päiviä. Olo on vähän haikea, sillä alkamassa on valtuustokauden viimeinen kokous.
 
 
Nyt on aika miettiä, haluaisinko olla mukana seuraavat neljä vuotta LTOL:n ylintä päätösvaltaa käyttävässä valtuustossa. Ehdokasasettelu on jo alkanut. Liiton valtuustoon tullaan valitsemaan yhteensä 45 jäsentä eri puolilta maata, maakuntarajaoja noudattelevien vaalipiirien kautta.  Kiinnostaako minua olla päättämässä LTOL:n asioista, perehtyä varhaiskasvatusta koskeviin ajankohtaisiin asioihin, kuulla kollegoiden mietteitä yhteisistä asioista? Näitä mietin ja totean, että kyllä kiinnostaa! Vaikka lähdöt ovat aikaisia, ja joskus väsyttää, niin päivät varhaiskasvatusasioiden parissa ovat erittäin antoisia ja tätä työtä jatkaisin mielelläni.
 
Valtuutettuna tehtäväni on jakaa omalla alueellani tietoa LTOL:n toiminnasta ja vastavuoroisesti kertoa alueemme asioita, jakaa hyviä käytänteitä puolin ja toisin. Valtuusto on ylin päättävä elin, joten valtuutettuna pääsisin vaikuttamaan ihan konkreettisesti siihen, miten ja minkä asioiden puolesta liittomme toimii.
Ajatukset kulkeutuvat myös toisiin valtuustovaaleihin, nimittäin OAJ:n valtuustovaaleihin. Nekin vaalit pidetään maaliskuussa sähköisesti, niin kuin LTOL:n vaalitkin.  OAJ:n valtuustoon valitaan yhteensä 150 edustajaa eri opettajaryhmistä. Lastentarhanopettajaliittoa edustavia valtuutettuja uuteen valtuustoon tullee 23. Valtuutettujen määrä vahvistetaan vuoden 2018 alun jäsenmäärän mukaan.
 
OAJ:n valtuustossa olen toiminut kohta kuusitoista vuotta. Mikähän se on, mikä vetää aina yhä uudestaan ja uudestaan asettumaan ehdolle? Ehkä se, että OAJ:n valtuustossa on valtakunnallisella näköalapaikalla maamme kasvatus-, koulutus- ja opetusalan asioihin. Vuosien aikana olen oppinut paljon muiden opettajaryhmien asioista, tutustunut moniin mielenkiintoisiin ja toimintaan sitoutuneisiin kollegoihin eri opetusaloilta ja ympäri maata. Itseänikin kiinnostaa vaikuttaa opetusalan kehittymiseen Suomessa. Se se varmaan on, että jaksaa herätä aikaisin ja lähteä pääkirkolle vaikuttamaan, keskustelemaan ja päättämään meille tärkeistä asioista.
 
Omassa yhdistyksessämme olemme jo keskustelleet ehdokkaista molempiin vaaleihin. Olemme löytäneet sekä kokemusta omaavia, että uusia ehdokkaita. Kaikilla jo löytyneillä on aito kiinnostus päästä vaikuttamaan yhteisiin asioihin. Vielä ehtii miettiä, haluaako päättämään asioista valtakunnantasolla Lastentarhanopettajaliiton tai OAJ:n valtuustossa, sillä ehdokasasettelu on vasta alkanut. Aikaa ehdokkaaksi asettumiseen on 15.1.2018 saakka. Aiempaa kokemusta ei välttämättä tarvitse, kiinnostusta ja sitoutumista yhteisten asioiden hoitoon kylläkin!  Joten, jos haluat olla vaikuttamassa, oppimassa uutta, keskustelemassa ja tutustumassa uusiin kollegoihin, on aika asettua ehdolle valtuustovaaleihin. Nyt on haku päällä!
 
Tanja Rantala
Järjestötyöryhmän puheenjohtaja
LTOL:n hallituksen jäsen,
OAJ-valtuutettu,
Lastentarhanopettajaliitto
lastentarhanopettaja
Rovaniemi
 
 
Syyskuu 2017

Kohti vuoden 2018 varhaiskasvatuspäivää

Ihanteista ja todellisuudesta
Nyt se on täällä. Kauhulla ja innolla odotettu valtakunnallinen varhaiskasvatusta ohjaava velvoittava asiakirja. Vasuun on kirjattu hienosti kaikki se hyvä, jota lapsen eteen voidaan tehdä ja tätä kautta määritellään minimitaso, jonka puitteissa meidän kaikkien varhaiskasvatuksessa työskentelevien ammattilaisten tulee toimia. Suunnitelma voi tuoda paineita ja hämmennystä: mitä tämä tarkoittaa, mitä nyt oikein pitäisi tehdä ja osaanko minä?
Kukapa ei haluaisi tehdä työtään parhaalla mahdollisella tavalla? Välillä kuulee arvostelua liian ylevistä ja korkealentoisista tavoitteista. Työn tekemisen resurssit eivät tue lapsen kasvun ja kehityksen toteuttamista optimaalisesti. Miksi tehdä hienoja suunnitelmia, kun aikaa ei sen toteuttamiseen kuitenkaan ole ja aina joku puuttuu? Alisuorittamiseen tyytymistä on helppo perustella mm. resurssien ja suunnitteluajan puutteella. Tämä on haastavassa opetus- ja kasvatustyössä toisaalta myös ymmärrettävää. Nyt kun vasu on normiasiakirja aikaa pedagogisen työn suunnittelulle, arvioinnille ja dokumentoinnille on löydyttävä.
Mitä jäisi jäljelle, jos meillä ei olisi korkeita tavoitteita ja villiä visiota siitä, mikä on hyvää varhaiskasvatusta?
Muutoksesta ja yhteistyöstä
Laki päivähoidosta muuttui varhaiskasvatuslaiksi vuonna 2015. Lakia kritisoitiin osin ihan aiheellisestikin siitä, että sana päivähoito korvattiin varhaiskasvatuksella. Onneksi asia ei ole näin yksinkertainen. Sanat ja termit ohjaavat ajattelua. Sana päivähoito kuuluu selkeästi menneisyyteen, koska sillä haluttiin turvata vanhempien töihin pääsy. Varhaiskasvatuslaissa määritellään korkeat tavoitteet varhaiskasvatukselle. Se on perusta lapsen opinpolulle ja tärkeä ajanjakso lapsen oppimisvalmiuksien kehittymiselle.
Vasun yhteydessä on käytetty slogania ”Mikään ei muutu, jos kukaan ei suutu”. Muutosvastarinta voi olla hyvinkin voimakasta – ”mehän ollaan aina tehty näin ja hyvin on mennyt”. Muutos voi pelottaa ja aiheuttaa epämääräisen kaaoksen tilan. Syntipukki työpaikan ja työyhteisön epätasapainoon on helppo löytää sen ulkopuolelta, kuten vasusta.
Päiväkodeissa työskentelee hyvin erilaisia yksilöitä ja eri ammattikuntien edustajia. Tiimien hyvän yhteistyön taustalla on työntekijöiden tahto sitoutua yhteiseen asiaan. Se rakentuu parhaimmillaan tiimien keskinäiseen luottamukseen ja arvostukseen. Hyvässä työyhteisössä jokainen tiimin jäsen tunnistaa oman roolinsa ja tunnustaa toisten roolit ja osaamisen.
Opetus ja kasvatus on työtä, joka muuttuu ja kehittyy jatkuvasti. Vuosittain ryhmiin tulevat uudet lapset vaativat omanlaisensa varhaiskasvatuksen toimintasuunnitelman. Me kaikki myös kasvamme ja kehitymme. Mikä syksyllä toimi vielä hyvin, saattaa keväällä arvioinnin kautta vaatia erilaista tulokulmaa.
Se kuuluisa joku
Päiväkotien tunnetusti toimeliain henkilö on joku. Palavereissa sovitaan yksimielisesti, että joku tekee, ja jollain taianomaisella keinolla joku saa todella paljon aikaan. Näin suuressa varhaiskasvatusta mullistavassa muutoksessa tästä salaperäisestä Joku -henkilöstä ei juurikaan ole apua.
Jokainen suuri muutos tarvitsee työyhteisöjen yksilöitä. Asiakirja ei muuta käytännössä mitään. Sillä linjataan vain sitä, miten voidaan toimia lapsen kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä edistävällä tavalla. Ilman yksilöiden pohdintaa siitä, mitä minä voisin tehdä toisin, muutos on vain näennäinen. Pohdinnan täytyy tietysti muuttua teoiksi. Välttämättä tämä ei tarkoita sitä, että tehtyä työtä pitäisi radikaalista muuttaa, mutta ajatustyön tuloksena valittu toiminta on perusteltua.
Kaikkea ei tietenkään tarvitse keikauttaa päälaelleen. Jo monta sataa vuotta sitten luotiin lastentarhatyön juuret. Friedrich Fröbelin kasvatusfilosofian mukaan leikki on lapsuusiän luonnollisin oppimistapa. Hänen mukaansa varhaiskasvatuksen tulee olla myötäilevää ja suojelevaa, ei määräävää ja kiirehtivää, mutta silti lapsen kehitystä edistävää vuorovaikutusta lapsen ja kasvattajan välillä. Tämä pätee vielä tänäkin päivänä, ja sen tukena ovat monet lapsen kasvua ja kehitystä selvittäneet tutkimukset.
Joku on minä. Meillä on eriomaiset mahdollisuudet toimia vasun tavoitteiden mukaisesti. Muutos ei kuitenkaan tapahdu hetkessä vaan se ottaa aikaa. Kurotellaan kuitenkin korkeuksiin ja tavoitellaan unelmia, jotta kaikilla pienillä joita me päiväkodeissa opetamme olisi paras mahdollinen päivä. Ihan joka päivä.
Kirsi Sutton
Varhaiskasvatuksen erityisopettaja, KM
Koulutuspoliittisen työryhmän puheenjohtaja, Lastentarhanopettajaliitto
Helsinki

 

Laatuaikaa, Anitta Pakanen, 1/20

Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään?
Maan hallitus sopi huhtikuussa puoliväliriihessä painotuksia, jotka toteutetaan hallituksen loppukaudella. Linjauksen mukaan varhaiskasvatuksen henkilöstörakenteen kehittämiseen varataan 5 miljoonaa euroa vuosina 2018 – 2019 ja 9 miljoonaa euroa vuosina 2020 – 2021. Panostuksen tavoitteena on hallituksen mukaan vahvistaa varhaiskasvatuksen laatua ja pedagogiikkaa sekä lisätä lasten ja perheiden saamaa moniammatillista tukea.
Hallituksen linjaus kuulostaa lupaavalta. On kuitenkin pidettävä mielessä, että eduskuntavaalit pidetään keväällä 2019 ja vuosille 2020 -2021 suunnitellut määrärahat voivat muuttua, suuntaan tai toiseen.
 
Kun tavoitteena on päiväkotien varhaiskasvatuksen laadun ja pedagogiikan kehittäminen, yliopistokoulutettujen lastentarhanopettajien ja varhaiskasvatuksen erityisopettajien määrää on lisättävä päiväkodeissa. On palattava vanhoihin hyviin aikoihin.
 
Vuonna 1979 valtioneuvosto teki päivähoidon henkilöstön koulutuksen kehittämisestä periaatepäätöksen, joka aiheutti muutoksia päiväkotien henkilöstörakenteeseen ja mitoitukseen. Mitoituksen mukaan vuodesta 1981 alkaen yli 3-vuotiaiden lasten kokopäiväryhmissä tuli olla kaksi lastentarhanopettajaa ja yksi lastenhoitaja ja yli 3-vuotiaiden lasten osapäiväryhmässä yksi lastentarhanopettaja ja yksi lastenhoitaja joka saattoi olla peräkkäin toimivan osapäiväryhmän yhteinen.
 
Nämä säädökset oli todettu myös Sosiaalihallituksen yleiskirjeessä, jotka olivat tuohon aikaan normeja – niistä ei ollut oikeus poiketa. No, nämä sosiaalihallituksen yleiskirjeet kumottiin 1989. Tätä ennen 1988 kuitenkin saatiin tiukan väännön ja LTOL:n vaikuttamisen tuloksena asetus, jolla taattiin jokaiseen lapsiryhmään vähintään yksi lastentarhanopettaja. Vääntö oli tiukka. Vastapuolen voimat, jotka vaativat kunnille oikeutta päättää ihan itse ketä päiväkoteihin palkkaavat, olivat vahvoja.
 
Taas 1990-luvun alussa kaikki oli toisin, kun valtioneuvosto päätti muuttaa päiväkotien lapsiryhmämitoituksen suhdelukumitoitukseen ja henkilöstömitoitukseen tuli määritelmä, että päiväkodissa vähintään joka kolmannen hoito- ja kasvatushenkilön tulee olla lastentarhanopettajakelpoinen. Tämä määritelmä huononsi reippaasti jopa tuota vuoden 1988 asetusta.
 
Yleinen suomalainen sanonta on, että kuka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään. Nyt kuitenkin voisimme muistella vanhoja. Meidän tulee pikaisesti palata päiväkotien varhaiskasvatuksessa vähintään tuohon vuoden 1981 henkilöstömitoituksen määritelmään.
 
Kun varhaiskasvatuksen laatua ja pedagogiikkaa kehitetään, on lisättävä lastentarhanopettajien määrää reippaasti päiväkotien lapsiryhmissä. Lastentarhanopettaja on pedagogi ja opettaja. Varhaiskasvatuksella on vaativat tavoitteet. Lapsen kehitys ja oppiminen ennen kouluikää on huimaa. Näitä ikävuosia on arvostettava. Niitä ei saa hukata. Lapsille pitää antaa mahdollisuus oppimisen iloon ja monipuoliseen suunnitelmalliseen ja tavoitteelliseen varhaiskasvatukseen, joka on täynnä taidekasvatusta, musiikkia, liikuntaa, elämyksiä, kokemuksia, harjoittelua ja oppimisen riemua.
 
Eräässä taannoin lukemassani blogissa todettiin, että varhaiskasvatus on nenän niistämistä ja pyllyn pyyhkimistä. Toki pienten lasten nenät ja pylly on pyyhittävä, ei siitä ole epäilystäkään. Tämä toiminta on kuitenkin päiväkodeissa tapahtuvaa hoitoa ja huolenpitoa. Hoito ja huolenpito tarvitsevat ammattimaista ja hyvää henkilöstöä. Pelkkä hoito ja huolenpito ei yksin kuitenkaan ole suunnitelmallista ja tavoitteellista varhaiskasvatusta. Pedagogisen varhaiskasvatuksen suunnitelmallinen toteuttaminen ja toiminta kaikissa tilanteissa on oltava lastentarhanopettajan vastuulla.
 
Saako tikulla silmään tuplasti, jos muistelee oikein oikein vanhoja? Vuoden 1927 asetuksessa lastentarhoista todettiin valtionavun ehto: valtionapua sai vain, jos lastentarhassa on lastentarhanopettajakoulutuksen suorittanut opettaja. Ei hassummin todettu 90 vuotta sitten?
 
Nyt on aloitettava suomalaisen varhaiskasvatuspolitiikan ryhtiliike. Opettajakoulutuksen saaneet opettajat jokaiseen päiväkodin lapsiryhmään, mieluimmin kaksi. Lastentarhanopettajan asema ja vastuu päiväkodin pedagogiasta vastaavana opettajana on kirkastettava. Tähän voimme jokainen itse vaikuttaa.
 
Kesäkuussa 2017
Anitta Pakanen
puheenjohtaja, Lastentarhanopettajaliitto
3. varapuheenjohtaja, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ
 
Kirjoitus on julkaistu myös Lastentarhanopettajan koulutus 125 vuotta -blogi-sarjassa.
 
 
Viestintää ja vaikuttamista
 
Lastentarhanopettajaliitto ja Opetusalan Ammattijärjestö ovat pitäneet kevätvaltuustonsa. Molemmissa valtuustoissa käsittelimme lastentarhanopettajien pitkäaikaista tavoitetta Opetusalan virkaehtosopimukseen liittymisestä. Tämä on ollut yhteinen tavoitteemme jo toistakymmentä vuotta. Ensi syksynä, kun pääsopimus on auki, tähän on mahdollisuus. OAJ:n neuvottelujohtaja Petri Lindroos lupasi, että liittomme tekemä valtuustoaloite OAJ:n valtuustolle otetaan huomioon pääsopimusta ja tulevaa neuvottelukierrosta koskevassa tavoitteenasettelussa ja niitä koskevissa neuvotteluissa.
 
LTOL:n OAJ-valtuutetut käyttivät valtuustoaloitetta tukevat puheenvuorot OAJ:n valtuustossa ja kertoivat, miksi meidät täytyy siirtää Opetusalan sopimukseen. Meillä on työssämme vahva pedagoginen vastuu, joka korostuu myös varhaiskasvatuslaissa ja uudessa varhaiskasvatussuunnitelmassa. Yhteisen opettajuuden nimissä ainut oikea paikka myös lastentarhanopettajille on OVTES. Toivomme, että kaikki opettajaryhmät näkevät tämän yhteisenä tavoitteena.
 
Ilman viestintää ei ole toimintaa.  ”Viestintä eli kommunikaatio voidaan ymmärtää sekä sanomien siirtämiseksi, että merkityksen tuottamiseksi. Viestintä on yhteisyyden tuottamista, jolloin olennaista ei ole tiedon tai informaation välittäminen vaan yhteisen ymmärryksen tuottaminen.”- tässä yksi viestinnän määritelmä. Kuten huomaatte, jo määritelmä on vaikeasti ymmärrettävä.
 
Lastentarhanopettajaliitto on tehnyt viestintästrategian, joka esiteltiin kevätvaltuustolle. Lastentarhanopettajaliiton viestintä perustuu liiton perustehtävään, tulevaisuudenkuvaan ja arvoihin. Lastentarhanopettajaliiton viestinnän määritelimme näin: ”Viestintä tukee LTOL:n tavoitteiden toteutumista. Viestinnän tavoite on olla ajankohtaista ja vaikuttavaa. Sen tehtävänä on tehdä LTOL:n toiminta näkyväksi, vahvistaa lastentarhanopettajien ammatti-identiteettiä, lisätä tietoisuutta varhaiskasvatuksesta sekä vaikuttaa varhaiskasvatuksen arvostuksen ja lapsen oikeuksien toteutumiseen.” Olemme myös kuvanneet liiton toimintaa vuosikellossa, joka tulee liiton nettisivulle – sieltä jäsenet, yhdistykset ja muut kiinnostuneet voivat seurata, mitä liitossa tapahtuu.
 
Kuluva vuosi on ansiokkaan Lastentarha-lehden 80-vuotisjuhlavuosi. Ensimmäisen lehden julkaisi Helsingin lastentarhanopettajayhdistys 1937. Tuolloin lehden toimituskunnassa vaikutti mm. Elsa Borenius. Lehti halusi luoda yhteenkuuluvuutta, lisätä opettajien ammattitietoa ja -taitoa sekä edistää ja tehdä tunnetuksi lastentarhatoimintaa eri puolella maata.  Suomen Lastentarhanopettajaliitto otti lehden julkaistavakseen 1968. Lehti muuttui ammatti- ja järjestölehdeksi ja siitä tuli jäsenetu. Lehden tavoitteet pätevät edelleen. Jäsenet kokevat oman lehden tärkeäksi ja ammatti-identiteettiä vahvistavaksi. Lehdessä halutaan tuoda esille sellaista varhaiskasvatusta, josta lastentarhanopettaja voi saada uusia ideoita omaan työhönsä. Onnea Lastentarha 80 v!
 
Liittomme on lisännyt viestintää myös sosiaalisessa mediassa: facebookissa ja twitter-tilillään - haluamme osallistua varhaiskasvatusta koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Meillä on uudistuneet nettisivut, joilla toivomme aktiivista käyntiä.
Viestintä lastentarhanopettajan työstä kuuluu meille kaikille, me olemme käyntikortteja omassa työssämme. Toivon, että meistä jokainen opettaja toisi rohkeasti esiin omaa työtänsä. Me teemme arvokasta työtä!
 
Minna Herttua-Niemi
Viestintätyöryhmän puheenjohtaja, hallituksen jäsen ja OAJ-valtuutettu, Lastentarhanopettajaliitto
Päiväkodin johtaja
Vaasa
 
Vaalit ovat taas ovella – muuttuuko mikään?
 
 
Viime eduskuntavaaleissa kasvatus ja opetus olivat kaikkien puolueiden suojelulistalla. Mutta kuinkas kävikään vaalien jälkeen… juhlapuheet ja lupaukset kasvatuksen ja koulutuksen puolesta olivat ”vaihtoehtoista totuutta”. Teot todistivat sen, että hallituspuolueiden mielestä kaikista helpointa on kiristää vyötä sieltä, jonka kohteeksi joutunut ei valita (saati äänestä) eli lapset ja nuoret.
Erityisesti varhaiskasvatukseen kohdistuneet kiristykset nakertavat lasten ja vanhempien tasa-arvoista kohtelua riippuen asuinpaikasta. Perusopetus ja ammatillinen koulutus ovat myös saaneet oman osansa säästökuurissa. Koulujen ryhmäkoot kasvavat ja toisen asteen reformia tehdään irtisanomalla opettajia ja sulkemalla oppilaitoksia. Nyt on todellakin menossa kasvatuksen ja koulutuksen alasajo.
Miten tilanne on muuttunut eduskuntavaaleista kohti kunnallisvaaleja? Miten sote-uudistus tulee vaikuttamaan kuntien ja kaupunkien valtuustojen päätöksentekoon?
Sote-uudistus ja samaan aikaan tapahtuva maakuntauudistus tulevat mullistamaan koko kunnan palvelutuotannon järjestämisen. Julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu siirtyy uudistuksessa kunnilta ja kuntayhtymiltä maakunnille. Kun toimintoja siirretään, siirtyy myös toiminnan rahoitus. Toimintojen siirtyessä myös kuntien osalta tärkeät valtionosuusjärjestelmät uudistetaan. Tämän vaikutusta kuntien talouteen voidaan vain arvailla. Odotettavissa on useassa kunnassa myös kasvatuksen ja koulutuksen osalta säästösuunnitelmia – tahdoimme tai emme.
Mitä tulee jäämään kunnan järjestämisvastuulle? Kunnissa tullaan jatkossa päättämään varhaiskasvatukseen ja koulutukseen, kulttuuri- ja liikuntapalveluihin sekä kaavoitukseen ja liikennejärjestelyihin liittyviä asioita. Kuntien tärkein tehtävä tulee siis olemaan kasvatuksen ja opetuksen järjestäminen lapsille ja nuorille. Tulevien valtuutettujen tulee olla oikeasti kiinnostuneita kasvatuksen ja opetuksen sisällöistä ja niiden kokonaisvaikutuksesta lapsiin ja perheisiin.
LTOL ja OAJ ovat aktiivisia kasvatuksen, koulutuksen ja tutkimuksen vaikuttajia valtakunnan tasolla. Paikallisesti omat alueyhdistyksemme ja opettajayhdistyksemme järjestävät vaikuttamis- ja vaalitilaisuuksia näin kuntavaalien alla. Mutta nämä eivät valitettavasti riitä!
Meillä jokaisella (lastentarhan)opettajalla on oma vastuumme vaikuttaa tuleviin päätöstentekijöihin haastamalla heitä keskustelemaan varhaiskasvatuksen merkityksestä niin lapsen kasvun ja oppimisen kannalta kuin kunnan ja kaupungin vetovoiman kannalta.
Antamalla äänemme kasvatuksen ja koulutuksen puolesta työskenteleville ehdokkaille, tulemme osaltamme vahvistamaan oman kuntamme varhaiskasvatusta.
Koulutuksen kohtalo ratkaistaan kuntavaaleissa – Suomi hölmistyy, jos et äänestä!
 
Asko Parkkinen
valtuuston puheenjohtaja, Lastentarhanopettajaliitto
päiväkodin johtaja
luottamusmies JUKO/OAJ
Jyväskylä
 

Varhaiskasvatuksessa on luonnetta

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Hieman mietitytti pimeänä talvisena arki-iltana kiirehtiä kuuntelemaan antiikin Kreikan filosofi Aristoteleen sanomaa muutaman vuosituhannen takaa. Aihe oli hyveet ja kuulijoina oli päiväkotien henkilöstöä sekä varhaiskasvatuksessa olevien lasten vanhempia. Kuulijakunta oli monikulttuurista, siksi myös tulkkeja oli mukana. Luennon edetessä aistin kuulijoiden - minä mukaan lukien -  innostuksen kasvavan, kun saimme kuulla Aristoteleen hyveistä päivitettyinä ja niiden myönteisestä vaikutuksesta lasten tapaan ajatella ja toimia.  
 
Olemme varhaiskasvatussuunnitelmaa ja esiopetussuunnitelmaa laatiessa miettineet varhaiskasvatuksen hyviä arvoja, joita halutaan tavoitella. Usein ne jäävät irrallisiksi suunnitelmien sisällöstä. Hyveet ovatkin läheistä sukua arvoille. Hyveistä voidaan puhua, kun nämä hyvät asiat toteutuvat oikeasti toiminnassa.
 
Hyveellä tarkoitetaan hyve-etiikassa taipumusta tuntea ja käyttäytyä tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa, tehtävässä tai roolissa. Aristoteleen hyveitä ovat mm. käytännöllinen viisaus, rohkeus, oikeamielisyys ja kohtuullisuus. Suomalaisille ominaisia hyveitä ovat rehellisyys, luotettavuus, suoraselkäisyys ja lahjomattomuus.
 
Aristoteleen mukaan juuri lasten ja nuorten kasvattaminen hyveisiin on järjestäytyneen yhteiskunnan ainoa varsinainen tehtävä. Hyvä kasvatus tekee ihmisestä hyvän ja nimenomaan hyvän yhteisön jäsenen.
 
Perheiden mahdollisuudet ja voimavarat vaihtelevat kasvatuksen haasteissa. Varhaiskasvatus nouseekin ensiarvoisen tärkeään rooliin hyveiden ja luonteenvahvuuksien opettamisessa. Hyveet istuvat hyvin uusien opetussuunnitelmien ja vasun oppimiskäsityksiin ja arvoihin sekä sisältöihin, joissa korostetaan yhteisöllisyyttä ja osallisuutta.
 
Taloustieteen nobelisti J.J. Heckman - hän, jonka mielestä euron sijoitus varhaiskasvatukseen tuo seitsemän takaisin tulevaisuudessa - on myös sitkeä luonteenkasvatuksen puolestapuhuja. Hänestä kasvatuksessa ei keskitytä tarpeeksi taitojen, kuten sinnikkyyden, motivaation ja pitkäjänteisyyden opettamiseen. Iso-Britanniassa tämä onkin huomattu: lasten luonteen vahvistaminen on opetusministeriön kärkihanke.
 
Luonteenvahvuuksien opettaminen on hyveiden toteuttamista ja yhteydessä lasten hyvinvoinnin vahvistamiseen ja heidän tulevaisuutensa rakentamiseen. Jokaisella lapsella on oikeus myönteiseen luonteenkasvuun. Tätä on mahdollisuus toteuttaa sensitiivisessä ja turvallisessa vuorovaikutuksessa varhaiskasvatuksessa.
 
Suomessakin monet päiväkodit ovat ottaneet käyttöön positiivisen pedagogiikan avulla oppimisen käyttöön. Se sisältää hyveet-ajattelun ja luonteenvahvuuksien käytön. Positiivisen pedagogiikan tavoitteena on ennaltaehkäistä ja toisaalta mahdollistaa.
Hyvekieli ja sitä ilmentävien luonteenvahvuuksien nivoutuminen arkeen ja juurtuminen osaksi elämäntapaa, vaatii ennen kaikkea toistuvaa sanoittamista lapsille. Niissä päiväkodeissa, joissa hyveiden ja luonteenvahvuuksien sanoittaminen ja pohtiminen on otettu käyttöön, on huomattu, että lapset ovat sisäistäneet uuden kulttuurin ensin ja ovat ryhtyneet neuvomaan aikuisia.
 
Toisaalta taas päiväkodinjohtajat ovat kertoneet, että jo pedagogisesti toimivan henkilöstön on luonnollisesti helpompi ottaa tämä uusi toimintatapa käyttöön. Lähteepä muutos kummin päin tahansa liikkeelle, luonnetta kasvatetaan yhdessä hyvään ja samalla voimaannutetaan koko yhteisöä. Hyvän työyhteisön merkki on myös kunnioittamisen kulttuurin syntyminen.
 
Itse näen hyve-kielen ja luonteenvahvuuksien opettelemisen ja hyödyntämisen myös johtamisen välineenä ja toimintakulttuurin kehittämisen työvälineenä työyhteisössä.
Päiväkoti on paikka, jossa on mahdollisuus myönteiseen vuorovaikutukseen ja ihmisenä kasvamiseen. Työn tueksi on saatavilla monenlaista myönteistä kasvatusta tukevaa materiaalia. Itselleni on ollut innostavaa tutustua Hyveet elämässä - ja Huomaa hyvä - materiaaleihin. Ne eivät ole projekteja, vaan työvälineitä elävään ja ennen kaikkea laadukkaaseen varhaiskasvatusarkeen.
 
Hyveet-luennon jälkeen kuulin, kuinka eräs tulkki silmät loistaen kertoi olevansa iloinen päästessään tulkkaamaan näin hienoa aihetta – aihetta, joka ylittää kaikki kulttuurirajat ja on meille kaikille yhteistä.
 
…Ja Aristoteleesta vielä. Aion ottaa käyttöön Aristoteleen toisenkin innovaation; hän nimittäin kehitti kävelevät kokoukset. Tulevat kehityskeskustelut päiväkodinjohtajien kanssa käydäänkin ulkona kävellen.
 
Tarja Ojanen
Varapuheenjohtaja
Lastentarhanopettajaliitto
Kasvatustieteen maisteri
Varhaiskasvatuksen aluepäällikkö Espoossa
Kotipaikka Lohjalla
 
 
Suomen talouden tasapainottamiseksi solmittiin viime vuonna kilpailukykysopimus, joka lisää kaikkien palkansaajien vuosittaista  työaikaa 24 tunnilla vuodessa. Tämä tarkoittaa lastentarhanopettajille puolen tunnin lisäystä viikoittaiseen työaikaan, jonka kohdentamisesta ei Kiky sopimuksella annettu tarkempaa ohjetta. Lomat, arkipyhät ja työpäivät säilyvät ennallaan. Muutokset tulevat voimaan 1. helmikuuta 2017.
 
Päivähoitolain voimaan astumisen jälkeen 1970-luvun alussa luotiin virkaehtosopimus, joka sisälsi oman päiväkotiliitteen. Tällöin kirjattiin, että päiväkodin johtajan ja varhaiskasvattajan, jolta edellytetään lastentarhanopettajan tutkintoa, 40 tunnin työajasta voidaan viisi tuntia viikossa suorittaa asianomaisen viranhaltijan luvalla varsinaisen työpaikan ulkopuolella kotikäynteihin, vanhempainiltoihin sekä suunnittelu- ja valmistelutehtäviin.  1980-lluvun lopulla työaikaa ryhdyttiin asteittain lyhentämään siten, että vuoden 1990 alusta työajaksi vakiintui 38h 15 min.  Lastentarhanopettajien kohdalla tämä ns. työajanlyhennys vähennettiin nimenomaan viiden tunnin suunnittelu- ja valmisteluajasta.  Näihin päiviin saakka tämä suunnittelu- ja valmisteluaika on kirjattu olevan vähintään 8 % viikkotyöajasta eli keskimäärin 3h 15 min viikossa.  Nyt kun työaikaa ollaan taas Kiky-sopimuksen mukaan pidentämässä, tulee pidennys lisätä sinne mistä se aikoinaan vähennettiin eli lastentarhanopettajille lapsiryhmän ulkopuoliseen pedagogisen työn valmistelu- ja arviointiaikaan. Tämä jos mikä on henkilöstön tasapuolista kohtelua. Suunnitteluajan lisäämiseen on olemassa myös uuden lain ja vasuperusteiden tuomat lisäperusteet. 
 
Viime aikaiset tutkimukset ovat vahvasti osoittaneet varhaiskasvatuksen vaikuttavuutta myöhempään elämään. Turun yliopiston TITA-hanke osoitti varhaiskasvatukseen osallistumisen yhteyden myöhempään kouluttautumiseen ja Jyväskylän yliopiston yhteistyönä toteutettavassa kolmivuotisessa CARE-hankkeessa (Curriculum and Quality Analysis and Impact Review of European Early Childhood Education and Care) arvioitiin varhaiskasvatuksen laatua yhdessätoista eri maassa. Suomi nousi vertailussa varsin korkealle. Tärkeimmäksi varhaiskasvatuksen laatutekijäksi hankkeessa nousi lastentarhanopettajien osaaminen ja korkeatasoinen koulutus.
 
Pedagoginen laatu ei ole itsestäänselvää eikä se toteudu jos valmistelulle ja toiminnan arvioinnille ei ole riittävästi aikaa. Varhaiskasvatuslain tavoitteiden saavuttamiseksi ja laadun kehittämiseksi tarvitaan varhaiskasvatuksessa lastentarhanopettajan suunnittelemaa toimintaa, joka on lapsilähtöistä, sopivan haasteellista ja ikätasoista. Tämä on lastentarhanopettajan osaamisen ydintä.  Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on keskeinen pedagoginen työväline lapsen oppimisen ja kehityksen tukemiseen ja toiminnan suunnitteluun, joten sen laatiminen yhdessä huoltajien kanssa on lastentarhanopettajan vastuulla ja tehtävä. Kokonaisvastuu lapsiryhmän pedagogisesta toiminnasta ja sen suunnittelusta lisää tarvetta lastentarhanopettajan ryhmän ulkopuoliseen tehtäviin ja siksi onkin olennaista, että lastentarhanopettajien kilpailukykysopimuksessa sovitut lisätunnit kohdennetaan lastentarhanopettajien osalta lapsiryhmien ulkopuolisiin tehtäviin, kuten varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan suunnitteluun, arviointiin ja kehittämiseen sekä huoltajien ja muiden yhteistyötahojen kanssa tehtävään yhteistyöhön.
 
Viime viikkojen sanomalehtien mielipidekirjoitukset päiväkotien riittämättömistä resursseista, henkilöstön uupumisesta sekä lastentarhanopettajavajeesta ovat olleet keskustelujen aiheena monessa päiväkodissa. Vaikka päiväkodeissa koetaan työnimua, työmotivaatio on korkealla ja voidaan myös hyvin, on henkilöstön uupumus syytä ottaa vakavasti. Työyhteisön hyvinvoinnilla on suora yhteys pedagogisen työn laatuun ja työhön sitoutumiseen. Lastentarhanopettajien suunnitteluajan riittävyys on tutkimusten mukaan yksi keskeisin tekijä vasta valmistuneiden lastentarhanopettajien työhön kiinnittymisestä. Työajan kohdentaminen oikein parantaa laatua, lisää tuottavuutta ja on työnantajan varhaiskasvatuksen arvostuksesta kertova asia sekä osaltaan vaikuttaa lastentarhanopettajien rekrytoinnin onnistumiseen.  On sekä lasten, henkilöstön että koko tulevaisuuden yhteiskunnan  etu panostaa hyvin suunniteltuun ja toteutettuun korkeatasoiseen varhaiskasvatukseen.
 
Anitta Pakanen
puheenjohtaja
Lastentarhanopettajaliitto
null